Lauantai 17.12.05

Loggaan runeen. Eilisen pettymyksen jälkeen mielen pitäisi olla maassa, mutta päinvastoin, onhan jotain Dragon Chainmailia suurempaaa tapahtumassa muutaman tunnin sisällä. Maksimistrena, kummallinen käsite, miten se on mahdollista? Millaista se on, kun ei ole enään mitään syytä vaihtaa hyökkäystapaa aggressiiviselle, tai ainakin kehitysmielessä. Näyttääköhän 99 jotenkin oudolta, kuin olisi koko ajan potioneissa? Se jää nähtäväksi. Leveliin on enää satatuhatta expaa hankittavaksi, on aika antaa Banditeille kyytiä Dragonaseella, viimeistä kertaa! Kuvitelkaas sitä, tästä lähtien ainoastaan Ruoska tulee kurittamaan Banditteja, ei enää brutaaleja lohikäärmekirveitä tai sapeleita. Näistä viimeisistä expoista kehittyikin elämäni hitaimmat expat, aika suorastaan mateli. Sillä ei ole tietenkään mitään tekemistä sen maksimistrenan kanssa, eihän? Aikaisemmin olin suunnitellut järjestäväni massiiviset juhlat strenani kunniaksi, mutta päädyin pitämään pelkän pienen tapahtuman lähimpien kavereitteni kanssa. Eli kutsun Wildernessin kirkolle strenani yhdeksäänkymmeneenyhdeksänteen tulemiseen saivat ketkäs muutkaan kuin Tirionguard, Knight29901, Aarne40 ja eräs LoD:in liiduista, Mara7. Viimeinen banditti kaatuu merkillisen ininän saattelemana kuolleena maahan, jonka seurauksena maksimistrenaan tarvitaan tasan 193 expaa. Ne olen aikonut hommata kestä muustakaan kuin Knight29901:stä, jonka olin valinnut tähän tehtävään jo peräti kuukautta aiemmin. Kaikki me neljä tapaamme Edgevillessä, josta suuntaamme kohti Wildernessin läntisellä lohkolla sijaitsevaa Zamorakin kirkkoa, sinne missä entinen kaverini Terasmies sai oman 99 strenansa ollessaan 111 levelinen. Hillumme kirkolla vähän aikaa, jonka jälkeen otan lyhyen deatmatchin Knight29901:tä vastaan, joka ei tietenkään pääty kuolemaan vaan 23 damagea tekevän iskun saattelemana saapuvaan strenght level 99:siin! Riehumme kirkolla vielä tovin ja sitten suuntaamme maailman keskukseen Faladoriin, jonka baarin yläkerrassa aion jakaa joululahjani neljän hengen lähipiirilleni. Lahjoihin sisältyy mm. viisisataa tonnia kylmää käteistä, lukuisia Laavakiviaseita, Blue Beret, tuhansittain rautanuolia, muutamia runiittinuolia, joista osa oli myrkytettyjä ja ties mistä pankkiini tupsahtanut kullalla trimmattu adamantkypärä. Eli pyöreästi noin miljoonan arvosta tavaraa ja rahaa. Nyt kun on joululahjatkin jaettu, suuntaan takaisin Wildernessin syvyyksiin tappamaan Vihreitä Lohikäärmeitä, eihän sitä massia voi koskaan olla liikaa. Ja onhan tämä Dragonslaying mukavaa puuhaa Korruption tulevaa pk-retkeä odotellessa.
Tähän väliin ähdän kuvan kauan odottamastani levutuksesta.

Kun keskiyö koittaa, nousevat Korruption joukot kehitysmestoistaan ja marssivat kohti Wildua janoten vihollistensa verta. Tosin vuodenajasta johtuen suurin osa jäsenistä on jo lomilla, ja Edgevilleen ei ilmesty kuin vajaat 60 Korruption jäsentä. Siitä huolimatta suuntaamme Erämaan syvyyksiin. Ei aikaakaan kun joudumme pienehköön taisteluun noin 40:tä Blacknightsien jäsentä vastaan, joka päättyy Corruptedin murskavoittoon. Yllättäen noin 20 meitä jostain syystä vainoavan mahtiklaani Damage Incorporatedin jäsentä hyökkää kimppuumme. Taistelu ei kestä kauaa, ja päättyy voittoomme. Vaihdamme serveriä, sillä DI on taas perässämme, emmekä halua enää joutua suureen yhteenottoon varman tappion uhalla. Seuraavat tunnit kuluvat satunnaisia runnereita ja pieniä tiimejä vastaan mättäessä. Joudumme vastakkain montaa klaania vastaan tällä pitkäksi venähtäneellä pk-retkellä, kalistamme miekkojamme mm. Runescape Dinastyn, piakkoin hajoavan Anarchyn, Phobian, Fearin ja Scumin kanssa. Tosin suuria taisteluita ei synny, vain muutamia tappoja ja vähäistä toimintaa. Hengissäpysymisestä ei ainakaan ole mitään vaikeutta, sillä vastusta ei löydy kuin Dinastysta ja Damage Incistä. Pk-retken kestoksi tuli jopa 3 ja puoli tuntia, jonka jälkeen palaamme Edgeen vähäisestä toiminnasta tympääntyneinä. Ensi kerralla sitten.