Keskiviikko 25.1

Loggaan Runeen. Tämä kuu alkaa jo lähetä loppuaan, tulee kiire hommata Attackkia maksimiin ennen kuun loppua. Tämä vuosi on alkanut yhtä rl-asiaa lukuunottamatta erinomaisesti, tai no ainakin Runen kannalta. Dragon Fullit niskassa ja Whippi kädessä, ja on tullut vihdoinkin aika aloittaa Bandittien teurastaminen maksimimeleitä tavoitellen. Tosin jossain vaiheessa tulee aika, jolloin minun on rukoiltava Combatteja. Lähiaikoina olen huomannut, että olen nyyppä combatissa! 120+ on saatava mahdollisimman nopeasti, suunnittelen hommaavani Attackin maksimiin, ja Rukoilutaso olisi nostatettava suunnilleen tasolle 70, eli kova urakka on tulossa. Olisi varmaan parasta hommata iso läjä Lohikäärmeiden luita, ja uhrata ne mahtavalle Ectofuntukselle. Ihmeellistä, että jokin kummistusluostarin kummallinen "patsas" mahdollistaa suuremman Prayer levelin kuin Runen mahtavat pakanajumalat.

Mutta nyt minulla on muuta mielessä kuin raukka rukoileminen, on aika sohia Banditteja silmille uskollisella Whipilläni. Päiväni tavoite on vaatimaton: saada kokoon yli 300k Attack-expaa tappamalla suunnattomat määrät Banditteja, ja saavuttaa 97 LvL Attack. Suuntaan rakkaaseen kehityskylääni, Bandit Camppiin jälleen kerran pahat mielessä. Tosin Runen mittapuilla liikun täysin hyvällä ja nuhteettomalla tarkoituksella, onhan kehittäminen ja tavoitteidensa saavuttaminen koko pelin idea.

Tirionguard esitti ajatuksen, eli kuinka paljon Runescapen hahmot joutuvatkaan kärsimään? Eli taidanpa nyt käsitellä tätä aatetta tarkemmin, aloitetaan vaikka pelaajista. Kuvittele, miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit jouksemaan päivät pitkät ympäri maita ja mantuja, kantaen painavia aseita ja haarniskoja, ja silloin tällöin jopa 100+ kilon painoista tavaraa! Et voisi koskaan istua tai levähtää, koko elämäsi olisi pelkkää erilaisten askareiden tekemistä "kehittämisen" vuoksi. Kaadat metsöittäin puita, kaivat tonneittain malmia, takomasi haarniskat riittäisivät kokonaisille armeijoille, hautaisit tuhansien olentojen luita ympäriinsä, veistelisit haloista (?) tuhansia ja tuhansia jousia, ja tappaisit olentoja, paljon, aina ja ikuisesti, etkä koskaan saisi lepoa tai rauhaa.

Tosin ei muillakaan hyvin mene, meinaan Npc:llä. Npc:n elämässä ei ole mitään muuta kuin ympäriinsä kävelemistä ja pelaajille puhumista, tosin olet tuomittu puhumaan ennaltamäärättyjä juttuja. Vielä huonommin menee, jos sinulle ei pystytä edes puhumaan, vaan olet tapettava Npc. Silloin kuolet yhä uudestaan ja uudestaan jollain väkivaltaisella tavalla, joku kiven takana piilotteleva jousiampuja saatta ampua Riimunuolen silmääsi, jokin maagi saatta kärventää sinua Zamorakin Liekeillä, tai joku lähitaistelun eliiteistä saattaa teurastaa sinut Ruoskallaan. Montakohan Npc-hahmoa kuolee päivittäin, montakohan kymmentä miljoonaa niitä on kuollut tässä vuosien varrella?

Mutta Npc:t eivät kuole vailla syytä, tänäänlon sadat Banditit kuolivat jotta voisin saada vajaat 340k expaa, eli harvinaisen aikaisin, jo yhdeksän maissa, Attackini nousi tasolle 97, enää kaksi leveliä, ikinä! Tästä iloisena loggaan Runesta jopa tämän vuorokauden puolella, harvinaista tälläiselle nolifelle. Muuten, täyttäkääpä muuten käyttäjätutkimukseni.