Sunnuntai 20.11.05

Loggaan runeen. Päivän idea olisi saavuttaa Attack tasolle 94, ilmiselvästi. Eli ei muuta kuin heti asiaan, jo suorastaan masentavan arkipäiväiseen Bandittien massamurhaamiseen. Olen kyllä aika kummallinen, kirjoituksistanihan saa sellaisen kuvan, että Runescape olisi pelkkää Bandittien tappamista ja turhanpäiväistä sotimista. Niinhän se onkin, mutta runessa saa ainakin päättää oman kohtalonsa. Jotkut saattavat omistautua merchanttaukselle, jotkut puiden hakkaamiselle, jotkut saattavat viettää kaiken aikansa taistellen Wildulla, minä taas kulutan päiväni tappamalla Banditteja ja kirjoittelemalla tyhjänpäiväisyyksiä tänne blogiin. Ja onhan se hieni juttu että jokainen voi tehdä sitä, mitä haluaa tehdä. Minä olen ilmeisesti koukuttunut melee skillieni nostamiseen, ja silti ne eivät edes ole kovin isot, eli olen aika tavanomainen runeilija. Moniko on huomannut tämän omituisen ilmiön, joka on kuin kirjoittamaton sääntö, oikea kosminen totuus? Tästä oudosta asiasta on lukemattomia esimerkkejä, listaanpa muutaman. Ensinnäkin se tosiasia, että mitä isompilevelinen olet, sitä enemmän näet isompilevelisiä. Tai se fakta, että kaikilla muilla käy tuuri paitsi sinulla, ja se outo tunne että muut tietävät jotain, mitä sinä et tiedä. Tämähän on oikeastaa sama asia, kuin jos pohtisi, että kuluuko aika joskus eri tavalla? No eihän se kulu, mutta jotkut elämän perusasiat pistävät kyllä mietityttämään. Elämähän on kuin jokin peli, monipuolinen tosin, mutta yllättävän yksinkertainen. Kaikessa on tavoitteensa, ja useimmiten nämä tavoitteet ovat ennalta määrättyjä. Tajuankohan itsekään mitä yritän selittää? Murphyn laki, jos jokin voi mennä pieleen, se myös menee pieleen, se varmaan olisi lähimpänä tätä ajatusta. Minkähän takia ajaudun joskus pohdiskelemaan täysin asiaankuulumattomia juttuja. Mutta onhan se hyvä lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, hölöttää runesta ja hölöttää samalla puutaheinää. No, palatkaamme takaisin kuumille hiekkadyyneille, jossa taistelen vieläkin kirjaimellisesti loputtomia Bandiittimassoja vastaan. Attack leveliin tarvitaan enää vain kolmetuhatta expaa, ja Murphyn laki nostaa taas rumaa päätään, ruoka loppui! Enkä niin vähäisen expamäärän takia jaksa palata takaisin aavikolle. Niinpä päätän lähteä hommaamaan nämä viimeiset kokemuspisteet Castle Wars areenalla, saanpa samalla myös suositeltavan PvP-annoksen. Liityn Zamorakin synkkään kannattajajoukkoon lampaana, joka ei enää oikeasti jaksa kiinnostaa. Olisi varmaan pitänyt jättää Zamorakin väreillä koristeltu Plate suosiolla pankkiin. Hämmästyttävää, että vieläkin jotkin alle 60 leveliset jaksavat ihmitellä odotushuoneen lammasmuotoja, nehän ovat jo wanha juttu! Ja niin ovat myös kani ja Imppikin! No jaa, erä kuitenkin alkaa, murhailen satunnaisia vastaantulijoita. Joskus asiat saattavat mennä hyvinkin, saan 94 attackin lyömällä 110 leveliseen pelaajaan 29! Murphyn laki ei aina pidä paikkaansa, ei ainakaan peleissä. Tapan vielä kyseisen 110 levelisen, ja sitten loggaan runesta. Muistakaa, että jos kaikki oikeasti menisi pieleen, elämä olisi liian vaikeaa, ja miten me noobit siitä selviäisimmekään?